Maailma näyttää helposti kaoottiselta, mutta kuohuvan pinnan alla on sangen selkeitä trendejä. Ensimmäinen niistä on kaupungistuminen. Toinen trendi on palveluistuminen. Suomessa palveluiden osuus bruttokansantuotteesta ylitti 50 % jo 1980-luvulla. Kehittyneissä maissa palveluiden osuus on nyt selkeästi yli 70 %, niin myös Suomessa, jossa tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 jako oli seuraava: alkutuotanto 2,7 %, jalostus 27,1 % ja palvelut 70,2 %.
Kolmas selkeä trendi on digitalisoituminen, jota seuratessa iso kuva helposti hukkuu päälle vyöryvien uusien teknologioiden ja murrosten alle. Pilvipalvelut, lohkoketju, virtuaalinen raha ja todellisuus, IoT ja tekoäly ovat jo täällä ja seuraavaksi tulee 5G. Ihmiskunta luo yhä enemmän digitaalista maailmaa ja siirtää sinne myös liiketoimintaa. Alustatalous on tämän kehityksen nykyinen voittava liiketoimintamalli. Amazon, yksi alustatalouden edelläkävijä, kasvoi liikevaihdoltaan vuonna 2017 yli 38 %.
Helposti jää huomaamatta, että nämä kolme trendiä kiinnittyvät toisiinsa loogisesti. Digitaalisuuden ydin on luonnollisesti tietojen käsittelyssä, mutta se iso kuva on, että inhimillinen sekä tietotekninen tietojenkäsittely limittyvät koko ajan entistä enemmän yhteen. Käytämme kaiken aikaa enemmän aikaamme vuorovaikutukseen tietotekniikan kanssa ja sen myötä käytämme älykkäämmiksi muuttuvia palveluita, jotka eivät kulu, vaan oppivat käytöstä palveludominoivan logiikan ja digitaalisuuden yhteisvaikutuksesta. Oppiminen tehostuu, koska se voidaan digitalisoida uudella tavalla tekoälyn avulla. Näitä palveluita käytetään ja kehitetään erityisesti kaupungeissa.
Kaupungeista on tullut sulatusuuni, jossa tämä uusi kehitys voi edetä tuottavasti. Tilastojen mukaan kaupunki on sitä tuottavampi, mitä suurempi sen asukas- ja työpaikkatiheys on. Silloin siellä on myös enemmän dataa, jota käsitellä tietotekniikalla, ja käyttäjiä, jotka kokeilevat uusia palveluita ja pyrkivät jopa luomaan niitä lisää. Sulatusuuni on siis myös innovaatiota ruokkiva noidankehä tai pyörre, joka imee uusia pääomia ja ihmisiä luomaan uuden digitaalisen kaupungin toimintoja, elämää ja kulttuuria.
Itse asiassa tulevaisuuden kaupungit toimivat digitaalisten alustojen varassa. Luonnollisesti kaupungin palvelut toimivat niiden varassa. Tässä kohdin mieleen yleensä tulvii elokuvien kauhukuvia tai utopioita tulevaisuuden kaupungeista. Todellisuudessa merkittävät trendit syntyvät kuitenkin ihmistä auttavista palveluista, sujuvasta arjesta, turvallisuudesta, elämyksellisyydestä ja lopulta myös luonnon kanssa sopusoinnussa olemisesta. Ihmiset päättävät, mitä kaupungeista tulee.
Entä onko nähtävissä jokin trendi, joka nivoo edellä kuvattuja kehityskulkuja yhteen? On, nimittäin tuottavuus, joka on kaupungin taloudellisen oikeutuksen elinehto. Digitaalisia palveluita ja alustataloutta otetaan siis käyttöön ja kehitetään, koska ne mahdollistavat paremman tuottavuuden. Tätä ilmentää vaikkapa palveluiden tuottamisen lyhyt läpimenoaika. Kaikki nopeutuu. Digitaalisuuden ansiosta palvelut ovat aina auki ja käytettävissä. Tämä muokkaa odotuksia sille, että kaikki toimii maailmassa reaaliajassa. Etenemme vanhojen varastojen tai vanhan datan käsittelystä kohden ennakoivaa maailmaa.
Nyt on aika rakentaa reaaliaikaiseen tietoon perustuva kaupunki, joka digitaalisuudellaan palvelee ihmistä. Reaaliajassa kaupunki voi ennakoida vaikkapa lasten päivähoidon tai vanhusten hoidon tarpeita, sujuvinta reittiä tai tarvittavaa määrää ratikoita. Näin voidaan edetä kohden ehdottavaa kaupunkia. Ehdottaminen nostaa jo päätään verkkokaupoissa ja jopa verottajan palveluissa Suomessa. Ehdottaminen, joka ei perustu oikeisiin tai reaaliaikaisiin tietoihin, koetaan rasittavana ja on huono. Siksi reaaliaikaisen kaupungin rakentaminen on hyvän kaupungin kehityksen välttämätön ja tuottava askel.
Blogin ovat kirjoittaneet kanssani toimitusjohtaja Reijo Paajanen Prinnox Oy:stä sekä hallintotieteiden professori Jari Stenvall Tampereen yliopistosta.